Seinäjoen Seurahuone, 1928

Seinäjoen Seurahuone valmistui vuonna 1928. Valmistuessaan rakennus oli Seinäjoen kookkain rakennus 1920-luvun ilmakuvien mukaan. Matti Visanti toimi arkkitehtina vuosina 1916-1932. Visanti suunnitteli Seinäjoelle parikymmentä rakennusta, joista keskeisin on Seinäjoen Seurahuone. Kuvassa rakennuksen pääsisäänkäynti pohjoispuolella Keskuskadulta nähtynä. Rakennuksen osoite on Keskuskatu 12 (Google Maps). 

Seinäjoen Seurahuoneen länsijulkisivu Keskuskadulta nähtynä. Rakennuksessa on nykyään toimitiloja. 

Seinäjoen Seurahuoneen eteläjulkisivu pihalta nähtynä. Kaikki kolme säilynyttä Matti Visannin Seinäjoelle suunnittelemaa rakennusta ovat tyyliltään samanlaisia 1920-luvun klassismin tyylisiä keltasävyisiä rakennuksia. Yksi syy miksi Visanti lopetti arkkitehtuurin 30-luvun alussa oli se, että funktionalismi otti valta-aseman arkkitehtuurissa.

Seinäjoen seurahuoneen itäjulkisivu nähtynä Matti Visannin kujalta. Kaikki kuvat on otettu toukokuussa 2026.

Seinäjoen Seurahuoneen piirustuksia ei ole säilynyt. Tässä Seinäjoen Säästöpankin, joka on nykyään purettu, julkisivupiirustuksessa näkyy kuinka useimmissa Visannin Seinäjoelle suunnitelluissa rakennuksissa käytettiin samanlaisia osia. Ovi ja ikkunat ovat lähes identtisiä ja koko rakennus on hyvin saman henkinen ja kokoinen kuin Seurahuone mutta vain kaksikerroksinen.

Ranuan alttaritaulu, 1951

Ranuan puinen kirkko rakennettiin vuosina 1911-1913 ja sen suunnitteli Harald Andersin. Kirkon sisustusta uusittiin 50- luvulla ja suunnitelmat teki Arkkitehtitoimisto Irmeli ja Markus Visanti. Samalla Matti Visanti suunnitteli kirkkoon alttaritaulun vuonna 1951.

Luonnos Ranuan alttaritaulua varten vuodelta 1951. Peiteväri pahville 58 x 36 cm. Tämä luonnos on nykyään Ranuan kirkon omistuksessa. 

Jeesuksen toinen tuleminen (Johanneksen ilmestys) 1951. Öljymaalaus kankaalle, 330 x 215 cm. Ranuan kirkko. Koko teksti alreunassa:
Katso hän tulee pilvissä,
ja kaikki silmät saavat nähdä hänet,
niidenkin jotka hänet lävistivät,
ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan.
Totisesti, Amen.

Maailman ensimmäinen Olympiaraha, 1952

Olympialaiset oli määrä pitää Helsingissä 1940. Turkulainen lehtori J.J.Hulden esitti 1938 Suomen Numismaattisessa Yhdistyksessä lokakuussa 1938, että Suomi voisi julkaista olympialaisten kunniaksi erikoisrahan. Vuonna 1939 järjestettiin rahasta yleinen suunnittelukilpailu.

Rahan tekstit määritettiin kilpailuohjelmassa. Kilpailuun tuli 74 ehdotusta, joista 22 hylättiin. Voittajaksi valittiin kuvanveistäjä Aarre Aaltosen ja Matti Visannin yhteisteos nimeltä Kalevan Tammi. 

Sotien takia olympialaiset jäivät kokonaan pitämättä, joten rahaa ei koskaan julkaistu.

Helsingille myönnettiin vuoden 1952 kesäolympialaiset. Uutta suunnittelukilpailua ei järjestetty, vaan Aaltosen ja Visannin 1940 voittoehdotus päivitettiin vuodelle 1952. Vaikka raha tarkoitettiin tavalliseksi käyttörahaksi, arvoltaan 500 markkaa, sen käyttö jäi vähäiseksi. Jopa 26 000 kappaletta palautettiin rahapajalle, koska seteleitä käytettiin enemmän.

Sittemmin rahasta on tullut keräilykohde maailman ensimmäisenä olympiarahana. Seuraava olympiaraha julkaistiin vasta vuonna 1964 Innsbruckin talviolympialaisten kunniaksi. Huldenin ehdotus oli siis jopa 24 vuotta (6 olympiaadia) edellä aikaansa! Nykyisin kaikki olympialaiset saavat oman erikoisrahansa. 

1951 rahaa lyötiin 18500 kappaletta vuonna. 1951 rahan arvo on 300-500 euroa.

1952 rahaa lyötiin 586 500 kappaletta. 1952 rahan arvo on 20-60 euroa.

Rahan ostovoima vuodelle 2014 muunnettuna on noin 14,5 euroa.

1952 rahasta on olemassa viallinen erä, jossa seppeleen reunassa on ylimääräinen "risu". Virheen takia rahan arvo on kolminkertainen, eli 60-300 euroa.

Raha on tässä kuvattu muovisessa kolikkokapselissa.

Olympiarahasta ei löydy luonnoksia. Ainoa asiaa sivuava aihe on tämä Matti Visannin luonnos Olympialaisten julisteeksi, joka on ehkä sekin tehty kilpailua varten. Julisteessa käytetty kirjasin on samantyylinen kuin kolikossa, varsinkin M-kirjain. Tämä juliste on ainoa säilynyt luonnos, josta voisi ajatella millainen työnjako Aaltosen ja Visannin välillä oli.

Olympiajulisteen suunnittelukilpailu pidettiin 1938. Kilpailun voitti graafikko Ilmari Sysimetsä (laulaja Ilkka "Frederik" Sysimetsän isä). Kuten olympiarahassa, julistekilpailua ei uusittu, vaan vuoden 1952 juliste päivitettiin vuoden 1940- julisteesta.