Kalevala runo 29 / Hattujen Sota

Yöllä yksin käyessänsä, kulkiessansa kylitse

tuonne niemen pitkän päähän, kymmenentehen kylähän,

ei nähnyt sitä taloa, kuss' ei kolmea kotoa,

ei nähnyt sitä kotoa, kuss' ei kolmea urosta,

ei nähnyt sitä urosta, ku ei miekkoa hionut,

tapparata tahkaellut pään varalle Lemminkäisen.

Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi:

"Voi, päivyinen päivä nousi, armas aurinko kohosi

mun, pojan poloisen, päälle, päälle kaulani katalan!

Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi,

vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi

päälle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!"

Jäi neiet syliämättä, sylityt haloamatta.

Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen:

purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty!

Koko runo Projekt Gutenberg- sivulla: https://runeberg.org/kalevala/29.html

Runossa 29 Lemminkäinen lauleskelee ja lähtee veneellään suurelle saarelle ja on siellä kolme kesää. Saarella Lemminkäinen lähinnä laulaa ja jahtaa naisia. Omien sanojensa mukaan Lemminkäinen saisi sata impeä, neieä, tytärtä, leskeä, piikoa jne. Lopulta uroot miekkoineen hermostuvat Lemminkäisen toimiin. Uroot polttavat Lemminkäisen veneen ja Lemminkäisen täytyy rakentaa uusi vene paetakseen saarelta. Kolmen uroon idea polttaa vene ei ehkä ollut tehokkain tapa saada laulava naistennaurattaja Lemminkäinen lähtemään saarelta pois mutta ainakin toive lieto Lemminkäisen lähdöstä tuli selväksi.

Matti Visannin Kalevalan kuvitukset eivät ole kovin toiminnan täyteisiä mutta tässä kuvassa on eniten taisteluun viittavaa kuvastoa.

Runon 29 ensimmäistä kuvaa on käytetty Siltala- kustantamon julkaisemassa Teemu Keskisarjan Hattujen sota- kirjan kannessa. Kirja on julkaistu vuonna 2022. Kirjan kannessa kuva on laitettu kahtia ja osat on käännetty peilikuvaksi. Taustalla hehkuu puna-oranssi liukuväri luomassa sotaisampaa tunnelmaa.

Kirjassa kerrotaan satojen lähdetietojen pohjalta 1740-luvulla Ruotsissa vaikuttaneesta Hattujen puolueesta, jolla oli suuruudenhullu idea palauttaa Ruotsi suurvallaksi valtaamalla Venäjä. Hattujen johtaman Ruotsi-Suomen Venäjän valloitus osoittautuu nopeasti liian vaikeaksi, aivan kuten se on käynyt monilla muillakin Venäjän valloittajilla ennen ja jälkeen 1740-luvun. Hattujen sota päättyy nopeasti erilaisiin surkuhupaisiin kahakoihin ja joukkojen pakenemiseen Etelä-Suomen rannikkoa pitkin Haminasta Helsinkiin. 

Matti Visanti

 

August Mattias (Matti) Visanti (vuoteen 1936 Björklund; 31. toukokuuta 1885 Oulu – 25. marraskuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija.

Kuvataiteilijana Visanti on tunnettu erityisesti kirjojen kuvituksistaan. Visanti on ensimmäinen suomalainen kuvataiteilija, joka on kuvittanut Kalevalan kokonaisuudessaan. Vuonna 1936 silloinen Björklund muutti nimensä Visanniksi, koska hänen mielestään Kalevalan kuvittajalla täytyi olla suomalainen nimi. Kuvitettu Kalevala julkaistiin vuonna 1938.

Matti Visannin muita merkittäviä kuvitustöitä ovat: Kanteletar (1940),  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. (1950) ja Johanneksen Ilmestys (1955). Loppua kohden kuvituksia värittää syvä uskonnollisuus. Kuvien tyylin pyrkimyksenä on usein vahvistaa tekstien mystisiä ominaisuuksia.

Visanti suunnitteli 1920- ja 30-luvulla useita rakennuksia ja muistomerkkejä, joista tunnetuin on Ilkan patsas. Graafikkona tunnetuin työ on Kansaneläkelaitoksen (Kela/Fpa) tunnus.
 
Kyselyt kuvista: pietarivisanti - at - gmail.com

In English:

August Mattias (Matti) Visanti (Björklund until year 1936; 31 May 1885 Oulu, Finland - 25 November 1957 Helsinki, Finland) was a finnish architect and artist.

As a visual artist Visanti was known from his book illustrations. Visanti was the first artist to fully illustrate Kalevala. In year 1936 he changed his name to Visanti because the illustrator of Kalevala was supposed to have a finnish name. Illustrated Kalevala was published in 1938.

Other important illustration works are: Kanteletar (1940), Aleksis Kivi: Seven Brothers (1950) and Book of Revelation (1955). Especially towards the end the illustrations are inspired by deep religious spirit. The style of the images is focused to strengthen the mystic qualities of the stories.

In the 1920's and 30's Visanti designed numerous buildings and monuments, of which Ilkka Statue in Ilmajoki is the best known work. As a graphic designer the best known work is the emblem for Kela/Fpa.

Inquiries: pietarivisanti - at - gmail.com

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938

 

Kalevala: Kullervon tarina- elokuva on ollut tammi- ja helmikuussa 2026 Suomen elokuvien katsojatilastojen ykkösenä kolme viikkoa. Maaliskuussa 2026 on mennyt rikki 100 000 katsojan raja. Näin suurilla katsojaluvuilla voidaan olettaa, että elokuva tekee hyvää tulosta aikanaan myös TV:ssä, suoratoistossa ja Bluray/DVD:nä. Ulkomailla elokuva tullaan tuntemaan nimellä Son of Revenge: The Story of Kalevala. Tällä hetkellä imdb- sivustolla englannin kielinen nimi on Kalevala: The Story of Kullervo. Ohjaaja Antti Jokinen on myös väläytellyt jatko-osien mahdollisuutta.

Koska Kullervon tarina kiinnostaa yhä vuonna 2026 ja se on ehkä selkein kokonainen tarina Kalevalassa, niin päätin julkaista kaikki Kalevalan kuvitukset Matti Visannin vuonna 1938 kuvittamasta Kalevalasta helmikuun 2026 aikana. Kullervon tarina sijoittuu Kalevalan keskivaiheille runoihin 31-36. Jokaisessa runossa on 2-4 kuvitusta. Kuten aikaisemmin tässä blogissa, niin en tule laittamaan koko Kalevalaa luettavaksi näihin runoihin, vaan Kalevala täytyy lukea jostain muualta. Valitsen yhden säkeen, joka parhaiten kuvaa mitä kuvituksessa tapahtuu.

Kaikki Kalevalan runot voi lukea Projekt Runeberg-sivustolta: https://runeberg.org/kalevala/

Kalevala- elokuva ottaa monia vapauksia tarinan suhteen. Kuvitukset tulevat seuraamaan enemmän runojen tapahtumia mutta eivät aivan tarkasti ja oikeassa järjestyksessä. Elokuvassa on huomattavasti toiminnallisempi ote nykyelokuvien tyyliin. Matti Visannin kuvitukset ovat enemmän hämyisiä tunnelmakuvia. Postaukset tulevat sisältämään jonkin verran spoilereita elokuvan suhteen ja yritän muistella kuinka runot, kuvitukset ja elokuva eroavat toisistaan. Joissakin harvoissa kohdissa ne voivat olla samanlaisia.

Blogeissa uusi postaus tulee aina ensimmäiseksi. Tästä syystä runot olivat aluksi väärässä järjestyksessä lopusta alkuun. Olen nyt kääntänyt runot oikeaan järjestykseen runosta 31 runoon 36.

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 1, runo 31

Paloi päivä. tuosta toisen,

paloi päivän kolmannenki.

Käytihin katsastamahan:

poik' oli porossa polvin,

kypenissä kyynäsvarsin,

hiilikoukkunen käessä,

millä tulta kiihottavi,

hiiliä kokoelevi,

katomatta karvankana,

kutrisen kähertymättä!

Jäi yksi Kalervon impi

kera vatsan vaivaloisen.

Senpä Untamon urohot

veivät kanssansa kotihin

pirtin pienen pyyhkijäksi,

lattian lakaisijaksi.

»Ei ole Kullervo kaonnut,

kuollut poika hirsipuuhun!

Poika puuta kirjoittavi

pieni piikkonen käessä.

Koko puu kuvia täynnä,

täynnä tammi kirjoitusta:

siinä miehet, siinä miekat,

siinä keihä'ät sivulla»

Möi siitä Kalervon poian,
pani kaupan Karjalahan
Ilmariselle sepolle,

takojalle taitavalle.

Minpä seppo tuosta antoi?

Äijän seppo tuosta antoi:

kaksi kattilarania,

kolme koukun puoliskoa, 

viisi viikatekulua, 

kuusi kuokan kuolioa

miehestä mitättömästä,

orjasta epäpäöstä.

1. Ensimmäisessä kuvassa Kullervoa yritetään tappaa tulella ja runoissa monella muullakin tavalla heti Kullervon ollessa lapsi,  koska Kullervo lupaa kostavansa heti kun oppii puhumaan. Kullervo siis omaa Kalevalan runoissa yliluonnollisia kykyjä.
- Elokuvassa Kullervon polttaminen esiintyy myös mutta aikuisella iällä ja elokuvan Kullervo ei ole suinkaan kuolematon, vaikka onkin vaikeasti tapettava.

2. Toisessa kuvassa Untamo miehineen ottaa mukaansa Kullervon raskaana olevan äidin, joka on vain yksi Kalervon impi (oliko Kalervolla monta impeä? oliko Kalervo edes Kullervon isä?) ja äidillä ei ole edes nimeä ja hän joutuu siivoojaksi / palvelijaksi tai jopa  orjaksi. Kera vatsan vaivaloisen on aika kummallinen kiertoilmaus raskaudesta. Myöhemmässä säkeessä äitiä sanotaan emoksi.
- Elokuvassa Untamon joukkion murharetki Kalervon maille päättyy toisella tavalla, mutta sitä ei kannata tässä spoilata. 

3. Kolmannessa kuvassa Matti Visanti on selkeästi inspiroitunut nuoren Kullervon kuvataiteellisesta puolesta. Piikkonen- sana on kadonnut suomen kielestä lähes kokonaan tai sitten se on Lönnrotin keksimä. Kun sanaa etsii haulla, niin suurin osa tuloksista viittaa tähän Kalevalan säkeeseen. Ilmeisesti piikkonen on jonkinlainen piikki.
- Elokuvassa Kullervo ei juuri osoita taiteellisuutta, ellei suuren aidan rakentamista tai koristeellisen miekan takomista voisi sellaiseksi lukea.

4. Runon viimeinen vinjettikuva on lähes abstrakti mutta siitä juuri ja juuri hahmottaa viimeisen säkeen kattilat ja kuokat. Vaikka Kalevalan kuvitukset vaikuttavat raskailta ja epämääräisiltä, ne kuitenkin kestävät useita katseluita, koska kuvista löytyy pieniä detaljeja, joita ei heti huomaa. Runossa ja kuvituksessa kuvataan kaikki tavarat mitä Ilmarinen maksoi saadakseen Kullervon orjakseen pajaansa.
- Elokuvassa Kullervo myydään rahasta mutta itse ostotapahtumaa ei näytetä. Ilmarinen vain hakee Kullervon ilmeisesti Inarijärven jäältä. Sen jälkeen kun Kullervo on karannut sepän pajasta, Väinö maksaa rahat takaisin Ilmariselle. Väinö ei palauta suurta kantamusta kattiloita ja viikatteita.

Kalevalan kuvitukset eivät ole aivan suorakulmaisia. Jos kuva vaikuttaa olevan vinossa useampaan suuntaan, niin kyseessä ei ole skannausvirhe!

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/31.html

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 2, runo 32

 

Tuopa ilkoinen emäntä,

sepän akka irvihammas,

leipoi leivän paimenelle,

kakun paksun paistelevi:

kauran alle, vehnän päälle,

keskelle kiven kutovi

»Illan tullen, yön pimeten,

hämärien hämmetessä

saata karjani kotihin,
etehen hyvän emännän,

hete heiluva selällä,

maitolampi lautasilla!

»Päivän mennessä majoille,

iltalinnun laulellessa

itse virki viljalleni,

sano sarvijuonelleni:

'Kotihinne, kourusarvet,

maion antajat, majalle!

Koissa on hyvä ollaksenne,

maa imara maataksenne:

korpi on kolkko käyäksenne,

ranta raikutellaksenne.

Kotihinne tullaksenne

vaimot valkean tekevät

nurmelle mesinukalle,

maalle marjavartiselle.'

Siitä Ilmarin emäntä, 

tuo takojan tarkka vaimo,

lehmät läävästä lähetti, 

laski karjan laitumelle, 

pani paimenen perähän,

orjan lehmien ajohon.

1. Runon 32 ensimmäinen kuvitus on aika lähellä elokuvan kohtausta, jossa Krista Kososen esittämä Ilmarisen vaimo Kerttu antaa Kullervolle leivän, jonka sisään on leivottu kivi. Jopa kuvituksen päähine on hieman samantyylinen. Runossa 32 Ilmarisen vaimolla ei ole nimeä. Muissa runoissa hän on Pohjolan neito ja Louhen tytär. 
- Elokuvassa Kertun päähine ja muut vaatteet olivat huomattavan koristeellisia. Krista Kososen hampaissa ei ollut ongelmia.

2. ja 3. Toinen ja kolmas runon kuvitus esittävät enimmäkseen lehmiä, mikä on ymmärrettävää, koska sen jälkeen kun Kullervo saa kivisen leivän runon alussa on runon 32 loppuosa lähes pelkästään pitkiä kuvailuja lehmistä ja paimentamisesta. Kullervo ei edes syö kivistä leipää kuin vasta seuraavassa runossa 33! Yhdessä hauskassa säkeessä esitetään monia lehmän nimiä: Syötikki, Juotikki, Hermikki, Tuorikki, Mairikki ja Omena. Runossa 32 Kullervo esiintyy hyvin vähän. Luulen Lönnrotin keränneen tähän runoon monia muita lehmän paimennuksen tarinoita kuvaamaan Kullervon paimenen toimia.
- Elokuvassa ei esiinny yhtään lehmää. Tärkeimmät eläinroolit ovat hevosilla joita Kullervo kohtelee kaltoin. 

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/32.html

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 3, runo 33

 

Otti vitsan viiakosta,
katajaisen karjanruoskan;
sorti suohon lehmäkarjan,
härät murtohon murenti
puoliksi susien syöä,
puolen korvan kontioille.
Suet lausui lehmäsiksi,
karhut karjaksi rakenti,
minkä pisti Pienikiksi,
kuinka Kyytäksi kyhäisi.

Lyhmistihe lypsämähän,

heittihe heruttamahan.

Veti kerran, tuosta toisen,

kohta kolmatta yritti:

susi päälle suimastaikse,

karhu päälle kuopaiseikse,

Susi suun revittelevi,

karhu kiskoi kinttusuonet,

puri puolen pohkeata,
katkoi kannan sääriluusta.

Varis vaakkui varvikosta,

varis vaakkui, korppi koikkui:

» Oi on kurja kullansolki,

ainoa Kalervon poika!

Mit' olet mielellä pahalla,

syämellä synkeällä?

Ota vitsa viiakosta,

koivu korven notkelmosta,

aja suolle sontareiet,

lehmät liejuhun levitä

puolen suurille susille,

toisen korven kontioille!

Kaikoa suet kokohon,

karhut kaikki katrahasen!

Suet pistä Pienikiksi,

karhut Kyytäksi kyhäise,

aja karjana kotihin,

kirjavana kartanolle!

Sillä maksat naisen naurun,
pahan vaimon parjaukset.»

1. Ensimmäisessä kuvassa Kullervo pääsee vauhtiin koston kierteessään. Karja syötetään pedoille kostoksi isän puukon tuhoamisesta kivisellä leivällä. Runo 33 on lähinnä Kullervon kostoa Ilmarisen emäntää kohtaan, jota Kullervo kutsuu myös piiaksi, pahaksi vaimoksi ja portoksi. 
- Elokuvassa Kullervon suhde Ilmarisen emäntään Kerttuun oli erilainen, vaikka Kerttu leipoikin kivisen leivän. En muista Kullervon olleen kovin pitkävihainen Ilmarisen emännälle Kertulle. Kullervo oli muistaakseni aika rauhallinen kun Ilmarinen tuli takaisin karhumetsältä. Enemmän Kullervolla oli hampaankolossa Untamon kylän väelle. 

2. Runon 33 toinen kuva on melko sama kuin ensimmäinen mutta nyt vain lisättynä hurjistuneella Kullervolla, joka tuhotulla puukollaan ohjailee metsän petoja.
- Elokuvassa Ilmarinen kävi metsästämässä karhua samalla kun Kullervo kehitteli Kertun kanssa pakoaan Ilmarisen pajasta. Kullervo ei tee mitään karhujen kanssa.

3. Runon viimeinen vinjettikuva ei esitä runon loppua vaan alkua, jossa varis vaakkuen kehottaa Kullervoa ottamaan vitsan ja tuhoamaan karjan.
- Elokuvassa ei ollut keskusteluja lintujen kanssa tai muutenkaan lintuja. Kullervo ei tarvinnut kostolleen ulkopuolista inspiraatiota eläimiltä.

Koko runo Projekt Runeberg-sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/33.html

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 4, runo 34

 

Läksi soitellen seposta,

ilon lyöen Ilman mailta,

kullervoiten kankahalla,

patakoitellen palolla:

suo sorahti, maa järähti,

kangas vastahan kajahti

Kullervoisen soitantoa,

ilkeän ilonpitoa.

Kuului se sepon pajahan,

Seppo seisottui pajassa,

sai kujalle kuulemahan,

kartanolle katsomahan,

mikä soitanta salolla,

kullervointa kankahalla.

Jo näki toet totiset,

valehettomat, vakaiset:

näki naisen nukkunehen,

kaunoisensa kaatunehen,

kaatunehen kartanole,

kellistynehen keolle.

»Noinpa huusin tyttöäni,
kaonnutta kaipaelin.
Vaarat vastahan saneli,
kankahat kajahtelivat:
'Elä huua tyttöäsi,

elä huua, hoilaele!
Ei se saa sinä ikänä,
ei paloa polvenansa
emon entisen tiloille,
taaton vanhan valkamoille.'»

1. Kullervo lähtee soitellen pois Ilmarisen pajalta. Kullervollakin on elämässään hieman hauskaa mutta senkin on oltava ilkeää.
- Elokuvassa Kullervo karkasi pois Ilmarisen kerrottua mitä oli kuullut noidalta. Kullervo ei harrastanut elokuvassa soittamista.

2. Tämä kuva on selvästi vasemmassa alakulmassa merkitty runoa 33 varten, jossa Ilmarisen emäntä kuoli karhun kynsissä. Kuva on merkitty tehdyksi vuonna 1935 ja se on varmaankin ollut yksi ensimmäisiä kuvituksia Kalevalaa varten. Vuosiluvun päällä on signeeraus MB, eli Matti Visannin nimi oli vielä tuolloin Matti Björklund. Tämä kuva on suosikkini Kullervon tarinan kuvituksista. Karhu on massiivinen ja kivipiirroksen tekniikka soveltuu hyvin aiheeseen.
- Elokuvassa Ilmarinen käy näihin aikoihin kavereidensa kanssa karhumetsällä mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Ilmarisen emäntä Kerttu ei kuole karhun tai Kullervon toimesta.

3. Kullervon lähdettyä Ilmarisen pajasta hän harhailee ympäriinsä metsiä ja vaaroja ja kysyy tietä naiselta. Lopulta Kullervo löytää tiensä takaisin ja tapaa äitinsä (emo). Runon lopussa Kullervon emo huutelee lapsiaan takaisin. Kalevalan runoissa esiintyy paljon naisia mutta he ovat usein nimettömiä.
- Elokuvassa tässä kohdassa Kullervo pakoilee Väinöä ja törmää venäläisiin orjakauppiaisiin. Venäläiset mainitaan joitakin kertoja muualla Kalevalassa mutta Kullervo ei heihin runoissa törmää. Mielestäni tämä osa elokuvaa oli kauimpana Kalevalassa olevasta Kullervon tarinasta.

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/34.html

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 5, runo 35

 

Poika työlle työnteleikse,

raaolle rakenteleikse.

Kaalasi kalastamahan,

nuotan suuren souantahan,

itse tuossa noin sanovi,

airo käessä arvelevi:

»Veänkö väen mukahan,

souan tarmoni takoa

vai veän asun mukahan,

souan tarpehen takoa?»

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka, äijön lapsi,
koppoi neion korjahansa,
reualti rekosehensa,
asetteli taljoillensa,
alle viltin vierettelevi

Sai toki sanoneheksi,

kerran kertoelleheksi:
heti repsahti re'estä,
silti juoksihe jokehen,
kosken kuohu'un kovahan,

palavahan pyörtehesen.

Siihen surmansa sukesi,

kuolemansa kohtaeli;

löyti turvan Tuonelassa,

armon aaltojen seassa.

-------------

Emo tuon sanoiksi virkki:
»Ellös menkö, poikaseni,

suuhun ulvovan sutosen,
karhun kiljuvan kitahan
eläkä vatsan valahan,
hauin hirmun hampahisin!
Onpa suurta Suomen nientä,
sankoa Savon rajoa
piillä miehen pillojansa,

hävetä pahoja töitä,
piillä vuotta viisi, kuusi,
ynnähän yheksän vuotta,

kunnes aika armon tuopi,
vuoet huolen huojentavi.»

1. Runon 35 ensimmäisessä kuvassa Kullervo käy kalastamassa. Kuva on melko abstrakti ja verkon ja kalat juuri ja juuri tunnistaa. Venettä ei hahmota ollenkaan. Mielenkiintoinen kuva, josta löytää uusia detaljeja.
- Elokuvassa Kullervo ei käy vesillä tai kalassa. Tilaisuuksia kyllä olisi, koska vesien vieressä ollaan melkein koko ajan. Ihmettelin miksi elokuvassa täytyi syödä hevonen kun lähistöltä olisi varmaan löytynyt kalaa tai riistaa. Vaikka oli talvi niin miksei Kullervo yrittänyt saada ruokaa toisin tavoin?

2. Kullervo tapaa elämänsä rakkauden mutta tämäkin ilo muuttuu kohta suruksi kun liian läheinen perhesuhde paljastuu. Tähän kuvaan olisi sopinut moni säe, koska kuva on melko abstrakti.
- Elokuva seuraa tässä kohdassa melko tarkkaan Kalevalaa. Kun Kullervon siskolle Ainolle selviää oikea suhteen laatu Kullervoon, niin hän vain häviää Kullervon elämästä. Vaikka kuohuvan kosken rannoilla ollaankin Kalevalaisesti, niin Ainon kohtalo jää auki.

3. Neito repsahtaa reestä ja juoksee joen koskeen kuohuvaan ja löytää turvan Tuonelasta. Kolmannessa kuvassa oletan olevan Aino ja ehkä oikealla on kuohuva koski. Runon lopussa Kullervo on tunnustanut emolleen tekonsa siskoaan kohtaan. Siskon nimeä ei mainita Kalevalassa. Lopulta Kullervon Emo sanoo Ainon kuolemasta yllättävän vähän ja miettii, että Kullervo voisi piileskellä jossain viisi kuusi vuotta ja yhdeksässä vuodessa asia olisi huojentunut. Aika erikoinen suhtautumistapa.
- Elokuvassa Kullervo joutuu painimaan ongelmansa kanssa yksin, koska Emoa ei elokuvassa näy ja Aino häviää jonnekin.

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/35.html

Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 6, runo 36

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi,
siitä suorikse sotahan,
vainotielle valmistaikse.
Hioi hetken miekkoansa,
toisen keihoa teroitti.

Meni soitellen sotahan,

ilon lyöen Untolahan.

Sanan virkkoi, noin nimesi:

»Oi Ukko, ylijumala!

Jos nyt mulle miekan saisit

sekä kalvan kaunihimman,

joka joukolle pitäisi,

saattaisi satalu'ulle!»

Kullervo, Kalervon poika,

sinisukka äijön lapsi,

pään on peltohon sysäsi,

perän painoi kankahasen,

kären käänti rintahansa,

itse iskihe kärelle.

Siihen surmansa sukesi,

kuolemansa kohtaeli,

Se oli surman nuoren miehen,

kuolo Kullervon urohon,

loppu ainakin urosta,

kuolema kovaosaista.

1. Kalevalan ja kuvituksen mukaan Kullervolla on mielessä suurempikin kostoretki. Talot poltetaan ja ruumita tehdään monta. Joukko Untamon hävitetään. Kullervon riehumisen ja uhoamisen suurin sysäys on tullut epäonnisesta suhteesta omaan siskoon. Emo yrittää parhaansa antaa hyviä ohjeita. Lopullinen kostoretki Untamoa vastaan on kuitenkin aika outo, koska sen tärkein vaikutin on Kullervon oma hölmöily siskoaan kohtaan. Lähes kaikissa kohdissa Kullervoa sanotaan sinisukaksi. Nykyisen tiedon mukaan sinisukka on "oppinutta, tieteellistä tai kirjallista toimintaa harjoittanutta naista tarkoittava historiallinen pilkkanimitys. Sitä on kuitenkin käytetty ajoittain myös neutraalina luonnehdintana tavoitteistaan tietoisista naisista." Ehkä Lönnrotilla oli joku toinen idea sinisukasta. Äijön lapsi on selkeämpi asia, jos kyse on suurmies Kalervosta. 

- Elokuvassa Kullervon loppuosa tapahtuu suunnilleen samoin kun Kalevalassa kun Kullervo käsittää mitä on tapahtunut. Kostoretki kohdistuu kuitenkin lähinnä Kalervon tappajaan Untamoon, eikä muihin Untamon kylän asukkaisiin. 

2. Runossa 36 on pitkiä, ahdistuneita ja tuhoisia säkeitä. Valitettavasti Matti Visanti ei ole inspiroitunut näistä säkeistä ja runosta puuttuu suuri kuva. Runossa on siis vain kaksi kuvaa. Myös seuraavassa runossa 37 on vain kaksi kuvaa, eli näissä runoissa on iso kuva jäänyt pois. Tai sitten jostain on vain täytynyt lyhentää massiivista kirjaa joka on 593 sivua pitkä ja 5,5 cm paksu. Koska isoa kuvaa ei ole, niin olen joutunut lainaamaan muualta Kalevalan myöhemmästä runosta kuvan, jossa edes jotenkin puuhaillaan teräaseiden kanssa. Kalevalan kuvitukset eivät ole kovin toiminnan täyteisiä nykyajan tyyliin.
- Elokuvassa Kullervo suuntaa Untamon luokse kuten Kalevalassa. Kullervolla oli mukana Ilmarisen pajassa takomansa miekka, johon hän oli hieman yllättäen saanut aikaiseksi hyvin koristeellisen kalvan kuten runossakin mainitaan.

3. Runo 36 ja Kullervon tarina päättyy odotetusti miekan kalisteluun. Kalevala, Matti Visannin kuvitus ja elokuva ovat samoilla linjoilla. 

 

Kiitos kun luit tänne saakka. Toivottavasti Antti Jokisen (tai jonkun muun) ohjaamat Kalevala-elokuvat saavat jatkoa.

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/36.html