Kalevala: Kullervon tarina, kuvitettu 1938, osa 5, runo 35

 

Poika työlle työnteleikse,

raaolle rakenteleikse.

Kaalasi kalastamahan,

nuotan suuren souantahan,

itse tuossa noin sanovi,

airo käessä arvelevi:

»Veänkö väen mukahan,

souan tarmoni takoa

vai veän asun mukahan,

souan tarpehen takoa?»

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka, äijön lapsi,
koppoi neion korjahansa,
reualti rekosehensa,
asetteli taljoillensa,
alle viltin vierettelevi

Sai toki sanoneheksi,

kerran kertoelleheksi:
heti repsahti re'estä,
silti juoksihe jokehen,
kosken kuohu'un kovahan,

palavahan pyörtehesen.

Siihen surmansa sukesi,

kuolemansa kohtaeli;

löyti turvan Tuonelassa,

armon aaltojen seassa.

-------------

Emo tuon sanoiksi virkki:
»Ellös menkö, poikaseni,

suuhun ulvovan sutosen,
karhun kiljuvan kitahan
eläkä vatsan valahan,
hauin hirmun hampahisin!
Onpa suurta Suomen nientä,
sankoa Savon rajoa
piillä miehen pillojansa,

hävetä pahoja töitä,
piillä vuotta viisi, kuusi,
ynnähän yheksän vuotta,

kunnes aika armon tuopi,
vuoet huolen huojentavi.»

1. Runon 35 ensimmäisessä kuvassa Kullervo käy kalastamassa. Kuva on melko abstrakti ja verkon ja kalat juuri ja juuri tunnistaa. Venettä ei hahmota ollenkaan. Mielenkiintoinen kuva, josta löytää uusia detaljeja.
- Elokuvassa Kullervo ei käy vesillä tai kalassa. Tilaisuuksia kyllä olisi, koska vesien vieressä ollaan melkein koko ajan. Ihmettelin miksi elokuvassa täytyi syödä hevonen kun lähistöltä olisi varmaan löytynyt kalaa tai riistaa. Vaikka oli talvi niin miksei Kullervo yrittänyt saada ruokaa toisin tavoin?

2. Kullervo tapaa elämänsä rakkauden mutta tämäkin ilo muuttuu kohta suruksi kun liian läheinen perhesuhde paljastuu. Tähän kuvaan olisi sopinut moni säe, koska kuva on melko abstrakti.
- Elokuva seuraa tässä kohdassa melko tarkkaan Kalevalaa. Kun Kullervon siskolle Ainolle selviää oikea suhteen laatu Kullervoon, niin hän vain häviää Kullervon elämästä. Vaikka kuohuvan kosken rannoilla ollaankin Kalevalaisesti, niin Ainon kohtalo jää auki.

3. Neito repsahtaa reestä ja juoksee joen koskeen kuohuvaan ja löytää turvan Tuonelasta. Kolmannessa kuvassa oletan olevan Aino ja ehkä oikealla on kuohuva koski. Runon lopussa Kullervo on tunnustanut emolleen tekonsa siskoaan kohtaan. Siskon nimeä ei mainita Kalevalassa. Lopulta Kullervon Emo sanoo Ainon kuolemasta yllättävän vähän ja miettii, että Kullervo voisi piileskellä jossain viisi kuusi vuotta ja yhdeksässä vuodessa asia olisi huojentunut. Aika erikoinen suhtautumistapa.
- Elokuvassa Kullervo joutuu painimaan ongelmansa kanssa yksin, koska Emoa ei elokuvassa näy ja Aino häviää jonnekin.

Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/35.html