Läksi soitellen seposta,
kaonnutta kaipaelin.
Vaarat vastahan saneli,
kankahat kajahtelivat:
'Elä huua tyttöäsi,
Ei se saa sinä ikänä,
ei paloa polvenansa
emon entisen tiloille,
taaton vanhan valkamoille.'»
1. Kullervo lähtee soitellen pois Ilmarisen pajalta. Kullervollakin on elämässään hieman hauskaa mutta senkin on oltava ilkeää.
- Elokuvassa Kullervo karkasi pois Ilmarisen kerrottua mitä oli kuullut noidalta. Kullervo ei harrastanut elokuvassa soittamista.
2. Tämä kuva on selvästi vasemmassa alakulmassa merkitty runoa 33 varten, jossa Ilmarisen emäntä kuoli karhun kynsissä. Kuva on merkitty tehdyksi vuonna 1935 ja se on varmaankin ollut yksi ensimmäisiä kuvituksia Kalevalaa varten. Vuosiluvun päällä on signeeraus MB, eli Matti Visannin nimi oli vielä tuolloin Matti Björklund. Tämä kuva on suosikkini Kullervon tarinan kuvituksista. Karhu on massiivinen ja kivipiirroksen tekniikka soveltuu hyvin aiheeseen.
- Elokuvassa Ilmarinen käy näihin aikoihin kavereidensa kanssa karhumetsällä mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Ilmarisen emäntä Kerttu ei kuole karhun tai Kullervon toimesta.
3. Kullervon lähdettyä Ilmarisen pajasta hän harhailee ympäriinsä metsiä ja vaaroja ja kysyy tietä naiselta. Lopulta Kullervo löytää tiensä takaisin ja tapaa äitinsä (emo). Runon lopussa Kullervon emo huutelee lapsiaan takaisin. Kalevalan runoissa esiintyy paljon naisia mutta he ovat usein nimettömiä.
- Elokuvassa tässä kohdassa Kullervo pakoilee Väinöä ja törmää venäläisiin orjakauppiaisiin. Venäläiset mainitaan joitakin kertoja muualla Kalevalassa mutta Kullervo ei heihin runoissa törmää. Mielestäni tämä osa elokuvaa oli kauimpana Kalevalassa olevasta Kullervon tarinasta.
Koko runo Projekt Runeberg- sivustolla: https://runeberg.org/kalevala/34.html



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti